Kokemuksia kestovanulapuista

Kokemuksia kestovanulapuista

Miten kestovanulaput eroavat kertakäyttöisistä vanulapuista? Onko niiden käyttö vaikeaa? Miten niitä pestään? Ovatko ne yhtä hyviä ja käteviä? Kaksi koekäyttäjää testasi Kodin kestot ry:n kestovanulappuja, joita voi ostaa täältä. Seuraavassa siis kokemuksia kestovanulapuista sekä samalla muutama kauneudenhoitovinkki. Lue ja kokeile itsekin!

Even testitulokset

Olen tykännyt kestovanulapuista kovasti. Sen lisäksi, että olen korvannut niillä kertakäyttöisiä, on ollut useitakin käytännön tilanteita joissa ne ovat paljon parempia.

Esimerkiksi:

  • Kuivasilmäiselle nämä ovat mainio apu, sillä silmiä tulee pyyhittyä usein. Pehmeät kangaslaput eivät ärsytä ihoa kuten paperi tai vanut, ja plussaa tulee siitäkin, että näitä voi olla valmiina kaikkien vaatteiden taskuissa – eikä haittaa vaikka unohtuu sinne pesun ajaksi.
  • Hankalan lian irrottamisessa kangaslappu on todella kätevä kun se ei ole edes kovasta hankaamisesta moksiskaan. Viimeksi pyyhkäisin sillä fillarin ketjurasvat irti reidestä. Pyöräytin lapun ensin rasvaisessa vartalovoiteessa ja sitten iholla. Lika irtosi ja lappu oli helppo samantien sipaista saippualla puhtaaksi.
  • Teen parin viikon välein kasvokuorinnan tipasta hyvää ruokaöljyä (luomuavokado tai -oliivi), juoksevasta hunajasta ja hienosta sokerista tai kaurajauhoista jotka sekoitetaan keskenään, levitetään kasvoille ja hierotaan ihoon kostutetuin sormenpäin. Lopuksi kasvot huuhtaistaan nopeasti, minkä jälkeen nappaan pari kestovanulappua ja painelen ylimääräisen kosteuden niihin. Näin iho jää kosteutetuksi ja pehmeäksi, eikä öljy siirry pyyhkeeseen vaan jää vaikuttamaan iholle koko yöksi.

Seuraa Eveä myös Instagramissa!

kokemuksia kestovanulapuista

Kuva: Eve Koivula

Päivin testitulokset

Olen pitkään halunnut testata kestovanulappuja. Pienten lasten kanssa pyykkikone käy joka tapauksessa useamman kerran viikossa, joten lappujen heittäminen pesupussiin, koneeseen ja kuivausrumpuun tai pyykkinarulle menee siinä samalla. Ja koska vanulaput joutuvat minulla kovaan käyttöön, vanu ei ole paras mahdollinen vaihtoehto.

Käytän aika vähän kosmetiikkaa. Pesen kasvot pelkällä vedellä tai tarpeen mukaan Marseille-saippualla. Sen jälkeen viimeistelen puhdistuksen LV:n kotimaisella misellivedellä, mihin käytän vanulappua. Muita meikinpoistoaineita en omista ja tällä kombolla on selvitty myös todella paksuista kuvausmeikeistä. Tähän asti suhteellisen normaalia.

Sen jälkeen kaadan samaisen vanulapun toiselle puolelle vodkaa ja pyyhin kainaloni.

Tämä saattaa vaatia hieman avaamista. Pesen kainalot aina aamuisin Marseille-saippualla ja vedellä. Olen testannut kohtuuttoman arsenaalin antiperspirantteja ja deodorantteja Triple-Drysta kristallideodoranttiin ja Calvin Kleinista luomubrändeihin. Lopputuloksena on ollut itkettävä määrä kainaloista kellastuneita paitoja ja viimeistään iltapäivästä kainaloihin hiipivä hientuoksu. Kun desinfioin kainalot aamulla, en tarvitse deodoranttia, eikä hajua muodostu. Aluksi käytin tähän tarkoitukseen ihan kunniallisesti desinfiointiainetta, joka ei toki isossa kanisterissa ole kohtuuttoman kallista sekään, mutta tähänkin löytyi vaihtoehto kotoa.

Kun näin mieheni lähinnä kaapinkoristeeksi opiskeluajoista asti keräämät vodkakokoelmat, iski minimalismi ja pihiys. Lähes kaikki pullot olivat avattuja, mutta niistä oli käytännössä tarjottu yhdet drinkit vieraille. Seuraavien vieraiden kanssa oli nähtävästi korkattu seuraava pullo. Itse en käytä alkoholia sisäisesti nautittuna eikä miehenikään juo juuri satunnaista saunakaljaa kummempaa. Vodkapulloista riittää loppuelämäksemme vieraille tarjottavaksi, vaikka käyttäisinkin osan etanolista desinfiointiin. Etenkin kun en muista yhdenkään vieraamme viime vuosina juoneen vodkaa. Mainittakoon, etten hulauta juomaa suoraan pullonsuusta vanulappuun, vaan minulla on desinfiointivodkalle oma pikkupullo kylppärin peilikaapissa. Tällä hetkellä menossa on kotimainen Koskenkorva Vodka, mutta odotan mielenkiinnolla pääsyä sitruunan ja mustaviinimarjan tuoksuisiin vodkiin.

Kasvojen puhdistukseen vanulaput ovat olleet ihan hyviä, mutta kainaloihin jää helposti puuvillahaituja lapuista. Vanulappuja menee siis yksi illalla ja yksi aamulla, eli yli 700 kpl vuodessa. Arvostan suomalaista hyvää jätteenkierrätystä, mutta puuvillanviljelyn tarvitsema kohtuuton vesimäärä kirpaisee. Luomupuuvilla tarvitsee yhtä paljon vettä, vaikka on viljelijöiden ja työntekijöiden turvallisuuden kannalta parempi vaihtoehto. Kustannuksena vanulappuihin menee sellainen 7-14€ vuodessa brändistä riippuen, luomut ovat kalliimpia eikä niitä aina löydy marketeista, mistä esimerkiksi kasvoveteni ostan. Kestovanulappuja saa siis hankkia aika pinon ja maksavat silti itsensä vuodessa takaisin, ja laput toivottavasti kestävät pidempäänkin.

Sain Kodin Kestot ry:ltä testiin erilaisia kestovanulappuja. En malttanut odottaa seuraavaa pyykkikoneellista, vaan pesin ne käsin ja nappasin lastenämpärin kuivaustelineeksi.

kokemuksia kestovanulapuista

Ensimmäisenä testasin punapilkullisesta Kuplis-kankaasta tehtyjä paksuja froteelappuja. Pyyhintätuntuma oli suorastaan nautinnollinen, mutta kangas niin imukykyistä, että kasvovettä katosi sen uumeniin harmillisesti enemmän kuin vanulappuun. Väriyhdistelmäkin on aika ärhäkkä omaan makuuni.

Seuraavana testasin ohuemmasta froteesta ommeltua kokonaan persikanväristä lappua, jonka olin etukäteen toivonut olevan suosikkini, koska sen rauhallinen värimaailma sopisi minulle parhaiten. Imukyvyn suhteen lappu toimi optimaalisesti, mutta se ei pysynyt lappuna vaan rullautui sormien alla ikävästi. Kangas oli kai jotenkin liian lötköä. Lapun reunoista irtosi ensikokeilulla pientä kangasmujua, mutta se korjaantui kuivausrumpukäynnillä.

Kolmanneksi testasin lappua, jossa toinen puoli oli samaa persikanväristä froteeta, mutta toinen puoli sileää puuvillakangasta. Kaadoin kasvoveden sileälle puolelle. Imukyky oli juuri sopiva. Lappu oli ryhdikkäämpi kuin edellinen eikä rullaantunut. Tajusin, että tästä syystä kestovanulappujen olisi ehkä hyvä olla melko pieniä. Olin jo ehtinyt ihastua froteen pyyhintätuntumaan, joten froteepuoli oli tästä lapusta mieluisampi.

Viimeisenä vaihtoehtona oli lappu, jonka kumpikin puoli oli sileä. Kaadoin sille kasvovettä totuttuun tapaan, en erityisen runsaasti, mutta kasvovesi ei imeytynytkään kokonaan lappuun vaan osa valui pöydälle. Froteen imukyvyn lisäksi siitä puuttui tietysti ihana froteekosketus.

Suosikkilappuni oli siis toiselta puolelta froteinen, toiselta puolelta sileä, ja kooltaan tarpeeksi pieni pysyäkseen jämäkästi lappuna rullautumatta. Tämä korvaa hyvin tavallisen vanulapun, itseasiassa frotee oli jopa mukavamman tuntuinen kuin puuvillavanu.

Käytön jälkeen laitoin laput suoraan pieneen verkkopussiin, jonka heitin pesupussina seuraavaan koneelliseen ja siitä suoraan kuivausrumpuun. Jos rumpuun ei olisi ollut menossa muuta, olisin ripustanut pussin sellaisenaan kuivumaan. Ylimääräisestä vaivasta ei voi puhua, täytyyhän tavalliset laputkin kantaa kaupasta kotiin, laittaa roskikseen ja viedä roskat.

kokemuksia kestovanulapuista

Kestovanulaput kannattaa pestä pesupussissa 60 asteessa. Pesulaput myös kuivuvat samassa pussissa, kunhan se ei ole liian täynnä.

Lue lisää:

Säilytyspaikka vanulapuille – hyödynnä sipsipurkkia!

Oriculi – kestävä vaihtoehto vanupuikoille

Tee itse kestopussi helpolla ohjeella!

Kestovanulaput ja muut kodin kankaiset kestotuotteet

Kestovanulaput ja muut kodin kankaiset kestotuotteet

Talouspaperia, nenäliinoja, servettejä, vanulappuja… Näitä kaikkia kuluu kotitalouksissa päivittäin ja yhteistä niille on, että tuote heitetään roskiin vain yhden käyttökerran jälkeen. Mikset ottaisi käyttöön kestovanulaput ja muut kestävät ja pestävät vaihtoehdot?

Helsinkiläinen Melissa Laitakari tekee juuri näin. Hänen taloudessaan käytetään paljon tekstiilejä ja aina mahdollisimman ekologisesti ja kierrättämistä suosien.

Kankaisia nenäliinoja Melissa tekee esimerkiksi miesten vanhoista kauluspaidoista tai lakanoista. Nenäliinat voi valmistaa leikkaamalla sopivan kokoinen pala (noin 25 cm x 25 cm) ja ompelemalla tavallisella koneella päärmeet kaksinkerroin. Kestonenäliinat ovat pehmeitä ja nenälle helliä.

Vanulappuja Melissa valmistaa vanhoista flanellipyjamista ja pehmeistä pyyhkeistä. Ensin leikataan sopivan kokoiset pyöreät kangaspalat ja sitten ommellaan kaksi kappaletta saumurilla reunoista yhteen. Vanulaput sopivat esimerkiksi meikinpoistoon tai kasvoveden levittämiseen, eli ne korvaavat kertakäyttöiset vanulaput. Pienet kestovanulaput kannattaa pestä pesupussin sisällä, jotta ne eivät ajaudu pesukoneen putkistoon.

kestovanulaput

Melissan kestovanulaput kannattaa pestä pesupussissa.

Pesukintaat Melissa tekee vanhoista jo hiukan korppuuntuneista froteepyyhkeistä. Ensin voi keittää pöpöt pois, jonka jälkeen leikata kämmenen kokoisen palan kaksinkertaisena. Sitten ommellaan palat yhteen ja lisätään vinonauhaa avonaiseen päähän.

kestovanulaput

Melissan valmistamat pesukintaat on tehty jo vähän kovettuneista ja korppuuntuneista vanhoista pyyhkeistä.

Melissa vinkkaa, että kestotalouspaperia voi tehdä käytännössä mistä materiaalista tahansa. Hänellä itsellään on käytössä t-paidoista (kaksinkertaisena), froteesta ja flanellista ommeltuja kestotalouspapereja. Kangaspalojen ompeluun riittää reunojen huolittelu saumurilla. On makuasia, ompeleeko kangaspaloista yksin- vai kaksinkertaisia.

kestovanulaput

Melissan valmistamat kestotalouspaperit.

Melissan blogista löytyy paljon lisää hyviä kierrätysideoita!

Käytä siis kangasmateriaali hyödyksi, ennen kuin heivaat vanhat vaatteet tekstiilinkeräykseen!

Lue myös:
Muovipusseja et tarvitse mihinkään!

Kestotalouspaperi – Kaunis ja kestävä vaihtoehto talouspaperille!

Vauva tulossa, mitä kaikkea tarvitaan kestovaippailuun!

Viikon 11 vinkki

Leikkaa vanhat trikoovaatteet räteiksi.

Vanha trikoo harvemmin purkautuu edes konepesussa, joten leikattujen rättien reunoja ei tarvitse edes huolitella saumurilla tai ompelukoneella. Rätit sopivat tiskiräteiksi, kestotalouspaperiksi, kestovanulapuiksi, meikinpoistoon, siivoukseen, vauvan pepun puhdistukseen… Ilmaisia rättejä uskaltaa pyörittää vaikka keittopesussa, vaikka alkuperäisen vaatteen lapussa olisikin lukenut 30 asteen hienopesu.