Pyykinpesu ei ole enää hengenvaarallista, eikä edes kovaa työtä

Mikä on kuormittavin kotitaloustyösi? Vessan pesu, pyykkihuolto, imurointi, ruoanlaitto vai jokin muu? Jos pyykit kuuluvat top5 ärsyttävimpiin ja/tai työllistävimpiin kotitöihisi, lue tämä kirjoitus!

Pyykkihuolto on nykypäivänä erittäin helppoa ja vaivatonta. Jopa niin helppoa, että monet pesevät vaatteet yhden tai muutaman käyttökerran jälkeen. Monet entisajan pyykkiä vähentävät kikat ovat unohtuneet, kuten vaikkapa esiliinan käyttäminen ruoanlaitossa.

1940-50-luvuilla pyykinpesu oli jopa hengenvaarallista. Lue alempaa, miten.

Suomalaisille esiteltiin sähkökäyttöinen pesukone marraskuussa 1948. Koneen pulsaattori pyöritti vaatteita pesuvedessä ja näin korvasi raskaan hieromisen ja nyrkkipyykkaaminen. Koneet otettiin vastaan epäillen, sillä ajateltiin, että perinteinen pyykkilauta, lipeäkivi, muuripata ja lihasvoima saivat aikaan paremman pesutuloksen.

Pulsaattorikoneet yleistyivät 1950-luvulla ja niitä myytiin viidessä vuodessa 30 000 kappaletta. Automaattiset rumpukoneet tulivat Suomeen vuonna 1958. Ne valtasivat markkinat vauhdilla. Epäilyksiä aiheuttivat kuitenkin veden ja sähkön kulutus, sillä pesuaika oli melko pitkä. Toisaalta koneista pidettiin, sillä se oli käsipyykkiin verrattuna huomattavan helppoa.

pulsaattoripesukone

Pulsaattoripesukone 1950-luvulta.

Ennen pesukoneiden yleistymistä keskikokoisessa taloudessa pyykinpesu vei aikaa parikin päivää. Työ oli hidasta ja raskasta ja talvella ulkohuuhtelussa kädet jäätyivät. Kaupungeissa oli pesutuvat sekä mankeli- ja kuivaushuoneet. Varakkailla oli mahdollisuus pesettää pyykkinsä pesuloissa, joita oli kaupungeissa nykyistä huomattavasti enemmän kuin nykyään.

Vuonna 1950 ilmestyneessä kirjassa Pyykinpesu käsin ja koneilla (E. H. Sipinen) oli nimensä mukaisesti huomioitu ensimmäistä kertaa myös konepesu. Miltäs kuulostavat seuraavat kirjassa olevat vinkit ja ohjeet?

”Ei ole mitään syytä elättää vaatteissa olleita tai liassa kehittyviä tauti-itiöitä, vaan siitäkin syystä on parasta pestä pyykki mahdollisimman pienin väliajoin ja ainakin kerran kuukaudessa.”
Nykypäivänä perheiden lapsimäärät ovat pienentyneet, mutta silti pyykkiä pestään monessa perheessä jopa päivittäin. Kuvittele, millainen olisi pyykkikasa kuukauden päästä!

”Likaisia vaatteita ei sovi jättää lattialle, missä hiiretkin niitä voivat vahingoittaa, vaan ne on asetettava jollakin tavoin riipuksiin.”
Onneksi hiiristä ei liene enää monessakaan kodissa harmia.

”Kokoamalla sadevettä tai sulattamalla puhdasta lunta saadaan vettä, joka hyvin soveltuu pyykinpesuun.”
Kätevää, eikö?

”Lipeäkiven ja lipeäliuosten käsittelyssä ei voidakaan olla milloikaan liian varovaisia, ja murheellisena tosiasiana näyttää jatkuvasti pysyvän se, että joka vuosi saavat monet pikkulapset hengellään maksaa sen huolimattomuuden, johon heidän vanhempansa ovat tehneet itsensä syypäiksi. Ja ihmishenkien lisäksi lipeäkivi aiheuttaa vielä lukuisia pienempiä tapaturmia.”
Ylen nettisivuilla on nähtävissä Matti Kassilan vuonna 1949 ohjaama valistuselokuva Lipeälapset. Videossa valistetaan lipeän vaaroista ja näytetään silloisia hoitomuotoja. Elokuva saattaa järkyttää herkimpiä, joten harkitse ennen kuin katsot!

”Kunnollisesti valmistettu kotitekoinen saippua on paljon parempaa pyykinpesutarkoituksiin kuin nuo monenlaiset suopavalmisteet, joissa joudutaan ostamaan tuntuvia määriä vettä kaikenlaisten arvottomien ja haitallistenkin aineitten kera. Kotisaippuan valmistusta puoltaa myöskin se seikka, että siihen voidaan käyttää kaikenlaisia jäterasvoja, jotka eivät juuri muuhun kelpaa.”
Kunnollisia pyykinpesuaineita ei ollut saatavilla kaupan hyllyiltä kuten tänä päivänä. Tai jos oli, niin ne eivät olleet välttämättä hyviä, eikä tavallisella perheellä ollut niihin varaa.

pyykkilauta

Kirjassa opastetaan pesutyön toteutus lyhennettynä seuraavanlaisesti:
1. Varaa pesupaikalle polttopuut, vettä, puhdistusaineet, pesuastiat ja muut välineet.
2. Seulo tuhkaa noin 5 kg per 50 vesilitraa.
3. Lajittele vaatteet, käännä taskut, harjaa irtolika, harsi repeämät, käsittele suurimmat tahrat.
4. Liota haaleassa vedessä.
5. Pese ja hiero kankaat kahdessa tai kolmessa vedessä.
6. Lado vaatteet pataan keittämistä varten. Keitä 10 minuuttia.
7. Siirrä kuumat vaatteet pyykkimelalla koriin.
8. Huuhtele. Avovedessäkin huuhdottaessa on parasta suorittaa työ useampaan kertaan ja antaa vaatteiden välillä valua.
9. Väännä ja purista vaatteista enimmät vedet.
10. Ripusta vaatteet kuivumaan narulle.
11. Silitä ja mankeloi.

Ehkäpä nämä työvaiheet luettua voi todeta, että aika helppoa on pyykinpesu nykypäivänä, vai mitä?

Lähteet:
Similä, M. 2010. Vanhat hyvät ajat. Sentraalisantrasta työhevoseen. Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa. Helsinki.
Sipinen, E. H. 1950. Pyykinpesu käsin ja koneilla. Tammi. Helsinki,

Kestovaippojen ympäristökuorma

Kun puhutaan hienoista sanoista kuten  kiertotaloudesta, ekologisuudesta tai ympäristöystävällisyydestä, mistä suunnasta asioita punnitaan? Kuka ottaa huomioon myös mikromuovien haitallisuuden kun puhutaan ekologisesta pyykinpesusta tai lapsiperheen mahdollisimman pienestä hiilijalanjäljestä? Menikö kestovaippojen ympäristökuorma fleecen mukana järvien sedimenttiin?

Yhdistykseltä kysyttiin mikromuoveista ja tajusin ettei Kestovaippayhdistys ry. ole ottanut lainkaan kantaa tähän kuumaan perunaan. Ja aivan totta, toisinaan kestovaipat ovat sisäpinnoiltaan ympäristöhaitallisia mikromuoveja sisältävää fleeceä. Monesti myös pesutottumukset pesuaineineen ovat luontoa kuormittavia lapsiperheissä.

Ympäristökuormaan vaikuttaa myös moni muu tekijä ja katsontakulma. Mistä kulmasta sinä katsot kestovaipan kuormittavuutta tai ympäristöystävällisyyttä?

 

Mistä kuorma aiheutuu?

Kestovaippojen kuorma aiheutuu pääasiassa kolmesta osasta

  • valmistuksen aiheuttama kuorma
  • pyykkäykseen kulutetaan vettä, kemikaaleja ja sähköä sekä
  • ympäristöön päätyvistä mikropartikkeleista on haittaa ympäristölle.

 

Mikropartikkelit voi nähdä jopa silmin, mutta niitä on myös juomavedessä silmälle näkymättömän pieninä.

Valmistuksessa kuormaa aiheuttaa materiaalien ja itse vaippojen valmistus. Valmistus kuluttaa usein luonnonvaroja kuten muukin tuotanto. Jo valmistuksen osuudessa on iso merkitys sillä, mitä materiaaleja vaippaan valitaan; luonnonkuidut veloittavat luontoa tässäkin osin murto-osan verraten öljystä valmistettuihin tekokuituihin.

Pyykinpesussa koneet jauhavat usein ohjeistuksen mukaisesti paljon vettä kuluttavina pitkillä ohjelmilla. Lisäksi kemikaalit kuormittavat paljon vedenpuhdistamoja, on siis syytä pohtia pesuainevalintojakin.

Monesti kuulee valittavan ekologisia ja ympäristölle ystävällisiä pesuaineita jo ihan vaippapesuun sopivuutensa vuoksi. Rapakon takana kuitenkin tapana on hygienisoida vaipat desinfiointiaineilla… Tähän verrattuna suomalainen pyykkääkin siis ympäristöystävällisemmin, ja moninkertaisesti!

Ympäristöön päätyvistä mikromuoveista ja muista -partikkeleista on ollut laajalti juttua jo vuodesta 2013. Mikromuoveilla tarkoitetaan 0,1-0,5mm kokoisia muovinpaloja, joita irtoaa mm. vaatteiden kuiduista, kosmetiikasta ja pahimpana autonrenkaista.

Fleece onkin tämän päivän ns. mörkö; kuitenkin se on hyvin ylistetty materiaali edelleen mm. monen retkeilijän toimesta. Se on kestovaipoissakin hyvin yleinen materiaali. Fleece on materiaalina ominaisuuksiltaan hyvin huokoinen ja se irrottaa herkästi mikropartikkeleitaan pesujen yhteydessä.

Muitakin huonosti hajoavia mikropartikkeleita on tutkimuksissa havaittu, kuten värjätyt luonnonkuidut. Noin puolet ilmansaasteiden seassa tavatuista mikrokuiduista olivat puuvillaa ja villaa, loppu puoli polyesteriä, josta fleecekin tehdään.

Mitä kannattaa valita ja mitä tulisi välttää?

  • Suosi mahdollisimman paljon mahdollisimman vähän käsiteltyä luonnonmateriaaleja.
  • Kaikkein tärkeintä kestovaippoja valitessa kuitenkin on muistaa että ne tulevat käyttöön, niitä tulee voida pestä hyvällä omalla tunnolla ja niiden tulee kestää myös pesua!
  • On turha valita kaappiin luonnonkuituisia vaippoja, jos lapsen iho ei märkää pintaa kestä, vain koska muuten kuormittaa ympäristöä.
  • Kestovaippoja pestessä on turha pihdata vettä, sillä vaippojen hygienisyydellä ei varmasti kukaan halua leikkiä..
  • Pesukonetta valitessa kannattaa huomioida, että kone sopii omaan käyttöön ja siitä löytyy myös ekologisemmat pesuohjelmat pitkien ohjelmien rinnalla, jotta voit käyttää lyhyempiä ohjelmia muun pyykin pesussa.
  • Muista pestä täysiä koneellisia! Sopivasti täytetty kone on todellinen ekoteko. Nykyaikaisista koneista monet myös punnitsevat pyykin ennen pesua ja annostelevat vettä juuri sopivasti,mutta entäs pesuaineen annostelu?
  • Valitse pesuaine joka toimii kaikkeen pyykkiin. Valitse erikseen annosteltava valkaisuaine (hapete pohjainen valkaisuaine kuormittaa vesistöä vähiten; esim. Ecover yhteisöjäseneltämme), koska valkaisuaineet eivät sovi kestovaipoille ja lisäksi kuormittavat huomattavasti ympäristöä.
  • Monet ylistävät pyykinpesussa pesupähkinöitä ja ne ovatkin verrattomia, koska ne voidaan hävittää poltettavana energiajätteenä tai kompostoitavana biojätteenä.
  • Lisäksi markkinoilla on useita pesuaineita jotka ovat biohajoavia ja ympäristölle ystävällisiä sekä lisäksi kotimaisia jolloin pesuaineiden hiilijalanjälkikin on pieni.
  • Vaatteet ja esimerkiksi vaippojen kuoret tulee pestä vain jos ne kaipaavat pesua. Usealle vaatteelle ja vaipanosalle tuuletus on riittävä toimenpide.

Jatketaanko käyttöä vai luovutaanko käytössä olevistakin?

Kestovaippa on kestävä ja pestävä. Sen ympäristön kulutus on todella alhainen, jos verrataan kertakäyttöiseen vaippaan, jonka ympäristökulutus koostuu täysin keinotekoisten materiaalien käytöstä valmistuksessa ja lopputuotekin on keinotekoista materiaalia. Vielä aiemmin kaikki tämäkin jäte päätyi Suomessakin kaatopaikalle. Siellä kaatopaikoilla on muuten vielä ne ensimmäisetkin käytetyt kertakäyttövaipat.. Nykyään tosin raffinointilaitokset polttavat kovassa lämpötilassa suodattimilla varustetuissa polttimoissa nuokin jätteet. Ympäri maailman on kuitenkin edelleen kaatopaikkoja. Ja juuri ystäväni aasian lomalta kertoi kuinka sydäntä riipii tuo pullotetun veden pakollinen käyttö. Ne pullot päätyvät vuorten rinteille luontoon roskikseen laitosta huolimatta.

Suomessa on erityisen hyvällä mallilla ekologinen ja luontoa arvostava pyykkäys. Kiitokset teille kaikille valveutuneille pyykkäreille! Lisäksi roskien käsittely ja lajittelu on maassamme helppoa ja sujuvaa. Kierrätysmateriaalien hyödyntäminenkin on melko hyvällä mallilla.

Kestovaipat kuitenkin kuluttavat luonnonvaroja pyykätessäkin; vettä ja sähköä kuluu… samoin kemikaaleja. Mitä ympäristöystävällisemmät valinnat teet pyykätessä. Pyykkää siis oikein, vain tarvittaessa ja mahdollisimman pienellä, parhaimmassa tapauksessa biohajoavalla, kemikaalikuormalla. Sitä enemmän luonto kiittää. Pyykkäyksen kuormittavuudessa voit pienentää omaa osuuttasi valitsemalla myös sähköliittymääsi kestävästi tuotettua sähköä.

Luonnonmateriaalia sisältäviä tuotteita uskallan itse käyttää varauksetta ihan loppuun asti, varsinkin värjäämättömiä. Mikromuoveja sisältävien materiaalien loppuunkäyttöä suosittelen kuitenkin pohtimaan tarkoin. Ne kuormittavat koko ajan ympäristöä huomaamatta, joten on syytä tunnustella asiaa kriittisesti.

Esimerkiksi Cora Ball on uuden innovaation tuote suunniteltu mikropartikkeli-ongelmaan.

Lisäksi markkinoille on tulossa pesukoneeseen laitettava pallo (Cora Ball), jonka on tarkoitus kerätä mikromuovit talteen. Luuletteko, että tuo toimisi? Mikäli tuote toimii, saa minun fleecet vielä jatkoaikaa käytössä, siihen saakka saavat odottaa että ne uskaltaisin enää pestä…

 

 

Ympäristöllekin ystävällisin terveisin

Henna Romu

Sihteeri, Kestovaippayhdistys ry.

Kestovaipat eivät haise!

Minä väitän, että likaisetkaan kestovaipat eivät haise. Tietysti vaippa haisee, jos siinä on kakkaa tai työntää nenänsä ihan kiinni vaippaan. Hajuttomuudella tarkoitan, että hajun perusteella ei tiedä onko lapsella tullut vaippaan jo jotakin. Isomman taaperon haisukakat toki usein tunnistaa, mutta erittäin usein kestovaipasta löytyy yllärikakka, kun taas kertakäyttöisestä vaipasta sekä kakan että pissan etovan kemikaalikatkun erottaa jo kaukaa (meilläkin käytetään satunnaisesti kertakäyttövaippoja). Hajuttomuutta on myös likavaippojen säilytys. Kerron nyt meidän tavasta kestoilla hajuttomasti. Jospa joku hajuista kärsivä saisi jonkin käyttökelpoisen vinkin.

dav

2-vuotiaan yövaipat

 

Hajuton vaippa käytössä

Maitokakka vaiheessa vaipat ovat kaikkein hajuttomimpia. Haju onkin usein merkki jostain ongelmasta. (Huom! Tämä on minun mielipiteeni koetun, nähdyn, kuullun ja luetun perusteella. En ole terveydenhoitoalan ihminen.) Kun vauvan ruokavalioon tulee mukaan kiinteät ruuat, luonnollisesti ruokavaliolla on suuri merkitys mitä toisesta päästä tulee ulos. Jossain vaiheessa esikoisen vaipat alkoivat olla tymäkän hajuisia, jolloin kokeilin vinkkiä lopettaa/vähentää taaperon lehmänmaidon juontia. Se auttoi aikalailla heti. Lapsella ei ollut mitään allergioita tai yliherkkyyksiä ja muiden maitotuotteiden käyttöä jatkettiin entiseen malliin. Minä tykkään kyllä myös vaihtaa kestovaippaa melko tiheästi eli heti jos huomaan jotakin tulevan tai vähintään 1,5-2h välein, mikä edesauttaa, ettei hajuja pääse tulemaan. Yöllä tosin sama vaippa on kyllä sen 10-12h putkeen. Yövaippa tuoksahtaa aamulla mutta hajut hälvenevät nopeasti ja säilytyksessä hajua ei enää ole. Meidän lapset eivät ole olleet mitään megapissaajia ja kaikilta kolmelta on jätetty päivävaippa pois 2v synttärien tienoilla. Toki kaikkia lapsia on käytetty säännöllisesti potalla jo noin 5kk iästä vaihtelevalla menestyksellä. Tiivistettynä: hajuton vaippa lapsen päällä: ruokavalio kunnossa, pottailua ja tiheä vaipanvaihtoväli.

 

Likaisten vaippojen säilytys

Tykkään pyykkäämisestä mutta en jynssäämisestä. Tahrojen poistoa en harrasta oikeastaan ollenkaan, varsinkaan vaippojen kohdalla. Meillä vauvat ovat alkuun töräyttäneet lähes joka vaippaan pienen kakan. Jos on tullut isompi satsi, niin sitten olen saattanut käsisuihkulla suihkuttaa enimmät pönttöön. Kiinteä kakka on helppo kipata pönttöön. Liiskaantuneet tai löysät on toki pakko ollut suihkuttaa pönttöön

dav

Meidän khh

(tämä onkin kestoilun ikävin ilmiö). Yleissääntö minulle: En huuhtele, en liota, en hinkkaa, en käytä sappisaippuaa tms. Meillä vaipanvaihtopaikka on kodinhoitohuoneessa, keittiön ja aikuisten makuuhuoneen välissä. Keittiön ja kodinhoitohuoneen välissä ei ole edes ovea, joten vaippojen hajuttomuus on tärkeää kaikkien viihtyvyyden kannalta. Likavaippakori on siis myös kodinhoitohuoneessa. Hellaan on etäisyyttä vain pari metriä. Kori on isohko muovikori, jossa on reikiä, ei kantta. Kun riisun vaipan, heitän sen suoraan likakoriin kakkoineen päivineen. Joskus jaksan käydä kippaamassa kakat pois heti vaipanvaihdon jälkeen, joskus vasta ennen pesua. En asettele vaippoja korin reunoille tai jätä muutenkaan ilmavasti, ne menevät miten menevät. Taskuvaippojen imutkin erottelen useimmiten vasta ennen pesukoneeseen laittoa.

Meillä käytetään kaikenlaisia kestovaipoja: sisä-, tasku- ja aio-vaippoja ja harsoja ja nauhiksia ja kuoria ja villiksiä ja monia eri materiaaleja. Villatuotteita lukuunottamatta kaikki ovat sulassa sovussa likakorissa ja sitten koneessa. Kun muutimme nykyiseen kotiimme, yritin pitää likavaippakoria kylpyhuoneessa, mutta lattialämmityksen takia se ei onnistunut. Lämpimässä tilassa vaipat alkavat taatusti haista. Siirsin korin kodinhoitohuoneeseen, jossa se on nyt ollut neljä ja puoli vuotta. Vaipat eivät haise. Yövaipankin katku hälvenee parissa minuutissa. Monet vieraat ovat ihmetelleet hajuttomuutta (monille kun on tuttua kertakäyttövaippojen joka paikkaan leviävä lemu). Kodinhoitohuoneessa lämpötila on noin 20 astetta ja lattialla on hiukan vetoisaa, varsinkin talvella.

 

Vaippojen pesu

Pesen vaipat tarpeen mukaan 1-3 päivän välein. Pesuaineita käytän vaihtelevasti. Yleensä kaapista löytyy aina jauhemaista Sertoa. Välillä käytössä on pesupähkinät mutta niillä pesutulos ei ole yhtä puhdas. Välillä ostan ecoveria, sitä miedon tuoksuista. Joskus pihiyksissäni olen ostanut jotain kaikkein halvinta isossa paketissa. Tällaista pesuainetta olen käyttänyt vaipoille vain satunnaisesti hätätapauksissa. Kaikkia pesuaineita käytän siis kaikelle pyykille. Kriteerinä pesuaineelle on saippuaa alle 5% (saippua saattaa tukkia pintoja, jolloin pissa ei enää imeydy), ei zeoliittia (tästä voi joskus joustaa, kunhan muistaa silloin ekstrahuuhtelut ja koneen puhdistuksen, koska zeoliittijäämiä jää helposti sekä pyykkiin että koneeseen ja herkkäihoiset voivat reagoida tähän ja konekin kärsii pitkässä juoksussa), ei fosfaattia (ympäristölle haitallista) ja tuoksuton (tämä on makuasia ja ihoasia). Pesuainetta suositellaan vaipoille normaalia vähemmän.

Huuhteluainetta ei pidä käyttää, sillä se heikentää imukykyä. Ecoverin huuhteluainetta tosin käytetään kestovaipoille. Myös minä olen sitä testannut ja hyvin toimi. Mitään tieteellistä perustelua en nyt saa päähäni miksi tämä sopii kestoille. Sitten vielä etikka ja sooda. Etikkaa voi käyttää huuhteluaineena. Se hiukan pehmentää. Soodalla voi korvata osan pesuaineesta. Nämä toiminevat ihan ok, mutta itse en tykkää etikan hajusta edes hyvin laimeana ja soodan tehoa on vaikea todistaa. En ole huomannut eroa, että onko soodaa vai ei.

Ainoa hetki, jolloin likaiset vaipat oikeasti haisevat on likakorista pyykkikoneeseen siirto. Silloin saa toisinaan hengitystä pidätellä. Kun vaipat ovat koneessa, haju haihtuu taas hyvin äkkiä.

Joskus hyvin harvoin pesen vaippoja 90 asteessa, yleensä 60 asteessa useimmiten lisähuuhtelulla. Joskus on pelkät pissavaipat käyneet 40 asteessa ja ihan puhtaita on niinkin tullut. Minä en laita pul-vaippoja 90 asteeseen (paitsi joku eksyy aina vahingossa mukaan), jotkut pesevät nekin satunnaisesti 90 asteessa hyvällä menestyksellä. Se tosin kannattaa tehdä omalla vastuulla, joskus pul ei kestäkään niin kovaa lämpötilaa. Keittopesu tarkoittaa siis tätä konepesua 90-95 asteessa. Koneen täytän melko täyteen. Suositus on, että hitusen vajaaksi kun jättää, niin puhdistuu paremmin. Jos pestyt vaipat tuoksahtavat yhtään tunkkaiselle, niin pyöräytän seuraavat koneelliset vajaina ja toisinaan 90 asteessa. Tunkkaisuus on heti hävinnyt. Kerran ostin läjän käytettyjä taskuvaippoja, jotka haisivat ihan hirveälle. Haju ei mielestäni ollut pesuaineesta. Hajua kesti useampi kuukausi mutta niin vain meidän käytössä näistäkin haisuleista tuli hajuttomia vaippoja. Kuivaan vaipat kesällä ulkona narulla ja muulloin kuivurissa, paitsi pul-vaipat aina narulla. Vaippojen pesu tiivistettynä: huoletonta pesua, ei se niin tarkkaa ole.

dav

Pul-vaippoja kuivumassa.

 

 

 

Meillä kestovaipat eivät siis haise. Ehkä olen onnekas, ehkä lapseni ovat hajuttomia pissaajia ja kakkaajia, ehkä teen jotain oikein. Hajuttomuus on kuitenkin mahdollista, helposti. Jokainen lapsi on kuitenkin yksilö ja jokaisella perheellä on omat tapansa toimia. Tämä on meidän tarina, minun kokemukseni. Toisenlaiset kokemukset ovat myös erittäin tervetulleita blogiin.

 

Terkuin, Katri

(lapset tyttö 7v, poika 4v, tyttö 2v ja neljäs tulossa)

Viikon 13 vinkki

Kakkavaipan puhdistuksessa auttaa kakkalusikka tai käytöstä poistettu tiskiharja.

Tipauta apuvälineellä vaippaan liiskaantunut kakka pönttöön, huuhtele vaippa käsisuihkulla ja rutista ylimääräinen vesi pois. Vanha tiskiharja on näppärä maitokakkavaiheen liisterin poistoon lavuaarissa. Nosta käytön jälkeen apuvälineet pois lapsen ulottuvilta, kuten vessaharjakin.

Tästä vinkistä emme julkaise valokuvaa.

Viikon 10 vinkki

Teepuuöljy vähentää hajuhaittoja.

Tiputa pari tippaa teepuuöljyä kertakäyttöiseen pikkuhousunsuojaan ja liimaa se vaippaämpärin tai heiluriroskiksen kannen sisäpuolelle. Voit myös tiputtaa pari tippaa astian pohjalle.

 

Viikon 4 vinkki

Pese mikrokuituimut pesupussissa.

Mikrokuituimut pysyvät paremmassa imussa, kun peset ne erillään puuvillaisista imuista. Helpoiten tämä onnistuu, kun laitat mikrokuituimut pesupussiin, joita saa mm. päivittäistavarakaupoista siivousosastolta. Mikrokuitu on pinnaltaan karheaa ja se kerää siksi helposti pientä nukkaa luonnonkuituisista tekstiileistä. Tämä pieni nukka saa mikrokuituimun pinnan tukkoon, jolloin imuteho heikkenee.

Viikon 2 vinkki

IMG_20160110_171959312

Vaippojen tarrojen koukkupuolet on helppo puhdistaa näpsyllä.

Käytä näpsyä kuin kampaa ja harjaa tarrojen tehoa heikentävät nukkapallot pois. Nukkapallojen tarroihin kerääntymistä vähentää tarrojen sulkeminen pesun ajaksi joko pesutarroja tai etutarraa vasten.

Vaippavinkkejä pihistelijälle

Kestovaippojen yksi monista hyvistä puolista kertakäyttövaippoihin verrattuna on rahansäästö. Rahaa säästyy, vaikka ostaisi kestovaippansa uutena, mutta pienellä vaivalla vaippakustannuksissa voi tehdä suurempiakin säästöjä. Valikoi seuraavista itsellesi sopivimmat vinkit käyttöösi!

Osta vaipat käytettynä

Hyväkuntoisia vaippoja myydään usein noin puoleen hintaan alkuperäisestä myyntihinnasta. Jos seuraa hintoja, niin osaa tarttua hyviin kauppoihin. Facebookin kirppiksillä myyjät ja ostajat ovat usein aika hintatietoisia, mutta livekirppiksiltä saattaa tehdä löytöjä hyvinkin edullisesti.

Hyviä Facebook -ryhmiä

Kestovaippayhdistyksen kirppis ja tuki

OMV

Näiden lisäksi on varmasti monia ryhmiä Kannattaa myös tarkastaa, onko lähialueen kestoilijoilla omaa ryhmää. Näissä käydään myös vaippakauppaa ja bonuksena ilman postikuluja! Kestovaippayhdistyksen aluetoiminnan kautta on eri alueille perustettu ryhmiä. Niiden linkit löydät Kestovaippayhdistyksen sivuilta ylläolevan linkin kautta.

Valikoi vaippoja

Paras säästövinkki lienee käytettyjen vaippojen hankkiminen. Käytettyjen vaippojen hinnoissa on kuitenkin suuria eroja. Esimerkiksi kivat kuosit nostavat hintaa, kun taas yksivärisiä vaippoja myydään paljon halvemmalla. Käytön kannalta kuosilla ei ole merkitystä, joten vaippapihi ei maksa väreistä extraa. Myös äitiyspakkauksen vaippoja kannattaa suosia, koska niitä on paljon liikkeellä ja niitä myydään melko edullisesti. Vaippapihi ei myöskään pelästy laikukkaita vaippoja, sillä laikut eivät haittaa käytössä muuta kuin esteettisesti. Laikukkaita ja nyppyyntyneitä vaippoja myydään usein hyvinkin edullisesti.

??????????????????????

Älä tee virheostoja

Selvitä lapsellesi sopivin vaippamalli ja hanki niitä tarvittava määrä. Selvittämisen apuna voi hyödyntää esimerkiksi Kestovaippayhdistyksen vaippalainaamoa. Kannattaa myös pyytää ystäviltä ja sukulaisilta eri vaippamalleja lainaan. Tällöin ei tarvitse ostaa erilaisia vaippoja, vaan voit tehdä täsmäostoja. Näin kaikki ostamasi vaipat tulevat varmasti käyttöön. Kierrätä kaveripiirissä Monet säästävät pieneksi jääneitä vaippoja seuraavaa vauvaa varten. Sen sijaan, että vaipat lojuvat käyttämättöminä kaapissa, ne kannattaa ottaa käyttöön heti. Pyydä siis vaippoja kaverilta lainaan ja tarjoudu myös itse lainaamaan vaippojasi. Toki vaipat kuluvat käytössä jonkin verran, mutta toisaalta imukyky paranee ja kumpparitkaan eivät haperru piloille niin helposti kuin kaapissa lojuessa.

Ompele ja korjaa

Vaippapihien vaippapihi bongailee ilmoituksia, joissa halutaan päästä eroon kumpparikuolleista, neppiviallisista ja muista hieman rikkinäisistä vaipoista. Usein tällaisista vaipoista ollaan valmiita luopumaan ilmaiseksi tai pelkkien postikulujen hinnalla. Korjaamalla pikkuviat vaipoille voi antaa vielä uuden mahdollisuuden päästä hyötykäyttöön. Vaippoja voi myös ommella alusta asti itse, ja ainakin imujen ompelemisesta selviää kömpelömpikin. Vaippoihin kannattaa hamstrata materiaaleja esimerkiksi vanhoista froteepyyhkeistä. Sana kiertämään kaveripiirissä, melkein jokaisen kaapista löytyy kulahtaneita pyyhkeitä!

??????????????????????

Pese ja kuivata järkevästi

Rumpukuivaaminen kuluttaa vaippoja. Hellempi vaihtoehto on kuivattaa vaipat narulla. Samalla säästää myös sähkökuluissa. Vaippojen pesemisessä ei kuitenkaan kannata säästää alentamalla pesulämpötilaa. Puhdasta tulee 60 asteessa ja välillä voi tehopestä vaipat 90-95 asteessa. Muista myös pesuaineen oikea annostus. Liian suurella pesuainemäärällä et saa parempaa pesutulosta.

028 (600x400)Kirjoittajana Kestovaippayhdistys ry:n tiedottaja (2015) Anna Holopainen.

Vastasyntyneen vaipatusta

Jotkut ehkä muistavat postauksen alkusyksystä/loppukesästä, jossa esittelin tulevan vauvamme vaippatarpeita. Linkki postaukseen ->  Materiaalia siis on, reilustikin, eikä lisää olemuistaakseni hankittu eikä oikeastaan ommeltukaan. Pitäisi kyllä… Nimittäin melkein kaikki vaipat ovat liian isoja! Vauva on nyt iältään 5 vrk.

20141030_132601 (600x338)

Vauva syntyi 28.10. klo 00.10. Kokoa pikkumiehellämme oli syntyessään 51cm ja painoa 3610g. Eli ihan normaalikokoinen pieni mies. Hoikka ja pitkä niinkuin veljensäkin. Vaikka olen nyt toista kertaa vauvaa hoitamassa, niin en kyllä muistanut miten pieniä nää veijarit on. Pylly on kooltaan reilun appelsiinin kokoinen, eli kun mietitte niitä vaippavalintoja, tuohon on hyvä suhteuttaa.. Toki se ahteri siitä kasvaa suhteellisen nopeasti, mutta jos haluaa mukavasti kestoilla alusta saakka, kokoluokka on hyvä muistaa.

Syksyllä kasailin vaippapaketit valmiiksi pari päivää ennen äityisloman alkua. Taittelin huolellisesti harsot origameiksi ja laitoin kaikkiin lisäimunkin. Esikoisemme tarvitsi lisäimua suht nopeasti, mutta taidettiinpa aloittaakin kestoilua kunnolla vasta viikon-kahden iässä. Laitoin myös sisävaippoihin ja muihin imut paikoilleen.

20141102_101247 (338x600)

Tältä näyttää puhtaiden vaippojen niput kasattuna tällä hetkellä. Pari vaippaa odottaa pesua ja yksi on vauvan päällä, joka ottaa aamupäivätorkkujaan. Torkut vievät noin 4 tuntia, joten imutehoa saa jonkin verran torkku/päivävaipoillakin olla. Eniten tykkään käyttää kuorena nyt villahousuja. Ne on pehmoiset, joustavat ja lämpimät. Kuoriakin on vähän käytetty, mutta ei kovin paljoa. Jotenkin mä nyt vaan oon ihastunut noihin villiksiin. Harmi, etten uskonut niihin esikoisen vauva-aikana.

Käytännössä lisäimua on ohuissa, pienissä harsoissa ohuen lipareen verran. Lähinnä tuon uniajan vuoksi, 4 tuntia on pitkä aika, enkä halua vauvaa herättää vain sen takia, että vaippa tulee kohta läpi. Ohuen harson kaveriksi riittää esimerkiksi !Bamboo lisäimu (aivan loistava, ei enää markkinoilla), pieni hahtuvaimu tai melkein mikä tahansa pieni taitto- tai tiimaimu. Melkein kaikki sisävaipat riittävät sellaisenaan. Laskin eilen imukerroksia, niin 4-5 kerrosta riittää tuolle meidän vaihtovälille helposti. Joko vauva on (vielä?) pienipissainen, tai en vaan osaa suhteuttaa tätä imumäärää. Yövaipassakin tuntuu riittävän helposti 5-6 kerrosta, joista osa on bambua tai hamppua. Useimmiten vain pari päällimmäistä kerrosta on kastuneita, uloin pinta on ollut useimmiten ihan kuiva. Teen meidän yövaipoista vielä erillisen postauksen.

 20141102_101321 (338x600)

Vaipanvaihtopiste näyttää tältä. Alustana on käsipyyhe. Näitä meillä on todella runsaasti, miehen äiti ostelee niitä paljon. Emme siis ole hankkineet varsinaista alustaa ollenkaan, vaan vauva lasketaan pyyhkeelle, vaihdetaan vaippa, tarpeen mukaan kuivataan suoraan pyyhkeeseen ja pyyhe vaihdetaan kun se likaantuu tai kastuu. Ja se muuten kastuu usein, sillä pikkumiehemme on erikoistunut pöytäpissaamiseen. Joka päivä tulee pisu 2-3- kertaa pöydälle, vaikka yritän olla kuinka nopea. Osumia en ole vielä saanut itseeni, niitä odotellessa..

20141102_101301 (338x600)

Kuvassa näkyy nyt pyykkihuolto-osastomme. Ison Ikeasta kotoisin olevan valurautaisen pyykkikorin reunalla vaipat kuivahtavat ennen pesua. Kuivuneet tiputetaan koriin ja noukitaan pesuun. Taustan vaalea ämpäri sisältää valkopyykkiin menevää pyykkiä (ei vaippakamaa) ja punainen (oikeasti poltettu oranssi) täyttyy villapyykistä. Pyykkikorien yläpuolella on Ikeasta hankittu mustekala, johon villikset, kuoret ja hahtuvaimut laitetaan tuulettumaan ennen seuraavaa käyttöä. Kuvassa siinä roikkuu viimeöiset Ruskovillan villapöksyt ja pesupussissa on pikkupyykkiä, joka kestää 60 asteen pesun. Mukana mm. vauvan sukkia, pesulappuja, pikkuhousun suojia jne. Ruskea pötkylä on merinovillainen hoitoliina/imu.

20141102_101256 (338x600)

Kestovaippailuko vaativaa?

”Hänelle täytyy kyllä nostaa hattua!”, kommentoi ystäväni erästä kolmen lapsen äitiä, joka on käyttänyt kaikilla lapsillaan kestovaippoja.
Ystäväni on sitä mieltä, että kestovaippojen käyttö vauvalla, saati sitten kolmella vauvalla, on kunnioitusta herättävä uroteko. Hän itse ei ole edes kokeillut kestovaippoja.

Me jotka kestovaippoja käytämme, tiedämme sen, ettei kestovaippojen käyttäminen ole mitään rakettitiedettä eikä erityisen vaivalloistakaan. Toki pyykkiä tulee enemmän, mutta nykypäivänä pesukoneet hoitavat vaippojen puhdistamisen. Itselle jää vain pyykin lajittelu, pesuaineen annostelu ja kuivattaminen. Helppoa verrattuna siihen, miten aiemmin vaippoja keiteltiin isoissa padoissa ja jynssättiin lihasvoimalla! Kestovaippoja käyttäessä myös välttyy vaippojen roudaamiselta kaupasta kotiin ja kotoa roskiin.

”Ai vieläkö sä jaksat käyttää noita kestovaippoja?”
No kyllä jaksan. Jaksatko sinä käyttää vielä kertakäyttövaippoja? Fakta on, että vauvan ja pienten lasten hoitaminen vaatii paljon työtä ja aikaa. Ei siinä kukaan helpolla pääse, käytti sitten sellaista tai tällaista vaippaa.

Aloittelija voi hämmentyä kaikenlaisten harsojen, taskujen ja AIO-vaippojen sekamelskassa. Itsekin muistan ihmetelleeni erilaisten vaippojen määrää ja tuntui vaikelta päättää, mistä lähteä liikkeelle. Ei siinä muu auta kuin hankkia muutamia vaippoja ja kokeilla, mikä toimii omalle vauvalle parhaiten. Onneksi vaippoja saa ostettua käytettynä edullisesti ja vikaostoksetkin saa esimerkiksi Facebookin vaippakirppiksillä helposti myytyä eteenpäin. Myös Kestovaippayhdistyksen vaippalainaamoa kannattaa hyödyntää, jos sellainen löytyy omalta paikkakunnalta. Ystäviltä ja tuttavilta kannattaa tarvittaessa kysyä vaippoja lainaan.

Sopivien vaippojen hankkimisen lisäksi heti aluksi kannattaa miettiä likaisten vaippojen säilytystapa, jotta vaippojen peseminen sujuu vaivattomasti. Tähänkin on monta erilaista tapaa ja itselle paras tapa löytyy kokeilemalla.

140_kvy_241Kun alkukankeudesta päästy yli, ei tee enää mieli mennä kuluttamaan rahaa kaupan kertakäyttövaippahyllyille. Jos toiveena on saada useampi lapsi, voi vaipat säilyttää seuraavalle käyttäjälle, jolloin vaipattaminen sujuu seuraavan kanssa jo aivan rutiinilla.

Ei siis tarvitse olla mikään superisä tai -äiti käyttääkseen lapsellaan kestovaippoja. Ei edes tarvitse olla erityisen fiksu tai ahkera. Jokainen vanhempi, joka ylipäätään pystyy huolehtimaan lapsestaan, on varmasti kyvykäs myös käyttämään kestovaippoja. Miksi et siis ainakin kokeilisi?

Kirjoittajana Anna Holopainen