Hävikkiviikon teemakirjoitus: omena-ahdistus

Maailma kärsii ilmastoahdistuksesta. Oman ilmastoahdistukseni alalaji on omena-ahdistus. Omena-ahdistus on pahimmillaan näin syyskuussa, kun omenat putoavat maahan ja märkänevät ylipitkän nurmikon sekaan. Nurmikon, jota ei voi ajaa, koska siellä on liian paljon omenoita.

Omena1

Ihmiset ympärillä puhuvat ruokahävikistä ja sen välttämisestä, ja minä tiedän, että kirjoittamista viisaampaa olisi käydä kärräämässä omenaylituotantoa metsään tai pikemminkin metsään tehtyyn kuoppaan, jotta seuraavat puista tippuvat omenat säilyisivät puhtaampina eikä muumiotauti lisääntyisi. Silloin niitä olisi helpompi tarjota mahdollisille hakijoillekin. Tai hakija voisi kokeilla omenoiden keräämistä ihan suoraan puustakin, jos sinne puun alle mahtuisi kävelemään.

Asun talossa, jonka pihapiiriin isoisäni äiti istutti monta omenapuuta. Nuo vanhat omenapuut tuottavat vuodesta toiseen paljon omenoita. Omenoita, jotka eivät ole erityisen kauniita. Eivät erityisen suuria. Eivät erityisen puhtaita. Mutta niistä saa tosi hyvää hilloa.

Kun on hyvä omenavuosi, saamme puista omenoita omiksi tarpeiksi ja niin paljon ylikin, että omenaa jää väistämättä käyttämättä. Välillä on ollut vuosia, kun olen käyttänyt tuntikausia omenapuiden alusia puhdistaen, mutta en ole ehtinyt tehdä omenoista juuri mitään, kun kaikki aika ja voimat ovat menneet omenoita kerätessä ja pilaantuneita pois kärrätessä.

omena-ahdistus

Jos joku meillä käy hakemassa omenoita, yritän muistaa kehottaa häntä kyselemään omenoita seuraavanakin vuotena. Vaan todella harvoin kukaan kysyy.

Joskus joku kehotti kaatamaan omenapuut, jos niistä tulee liikaa omenoita. Ettei sitä häpeällistä ylituotantoa syntyisi. Vaan kun ylituotantoa ei tule aivan joka vuosi. On vuosia, kun meiltä on kerätty hyvälaatuista omenaa banaanilaatikoittain. On vuosia, jolloin omenoiden laatu on vähän sieltä tännepäin. On myös ollut vuosi, jolloin kirjoitin päiväkirjamerkinnän: ”Jaoimme kolmestaan kolmanneksen omenaa.” Satovaihtelut ovat siis todella suuria.

Yleensä sattuu niin, että jos meillä on hyvä omenasato, myös muilla lähialueen asukkailla on hyvä omenasato. Silloin omenoita riittää alueella niin, että niitä ei juuri kysellä. Kyselijöitä riittää lähinnä katovuosina.

Uskon, että omena-ahdistusta on toisenlaistakin. Eihän kaikilla ole omenapuita tai edes tuttavia, joilla olisi omenoita. Toisilla olisi aikaa ja tarmoa hillon tekoon, mutta ei kohtuuhintaisia omenoita.

Miten saisimme omena-ahdistuksesta kärsivät omenapuunomistajat löytämään omenoita kaipaavia ihmisiä? Olisitko valmis lähtemään omenaretkelle? Pakkaamaan takakonttiin tyhjiä laatikoita, ämpäreitä ja kasseja? Tekemään kotimaanmatkan, keräämään takakontin täyteen omppuja ja viemään niitä sinne, missä omenoita ei ole?

Omenawarkaus_logo

Omenakollektiivi ja laillinen omenawarkaus!

14.9.2019 vietetään Varkaudessa Omenawarkaus-tapahtumaa, jossa on monenlaista omena-aiheista aktiviteettia sekä tietenkin omenavarkaissa käymistä!

Pieni ryhmä Varkautelaisia mietti Varkauden museoiden ohjaaman Kortteerihankkeen yhteydessä kuinka kaupunkikuvaa voitaisiin elävöittää. Yksittäisiä aiheita ja ajatuksia syntyi useita. Lopulta ajauduttiin käsittelemään varkaus-sanan merkityksiä. Tuttu tapa kyseisessä kaupungissa.

Tässä vaiheessa mukaan pyörähti omena! Kukaan ei ole yhdistänyt vielä varkautta omenaan? Nyt se tehdään. Ja kun ollaan Vanha Varkaus-alueella, niin sitten sen täytyy olla Omenawarkaus.

Tästä lähti pyörimään eteenpäin innostus laillisiin omenawarkauksiin ja mukaan höyrähtänyt joukko otti tapahtuman järjestääkseen. Sittemmin mukaan on saatu muutama muukin virallisen ”laittomuuden” innoittamana. Syntyi anonyymi numeroilla esiintyvä joukko, jota nyt kutsutaan Omenakollektiiviksi.

Kollektiivin toiminta on esimerkillinen tapaus yhteisön voimasta järjestää yhteisöllistä hupia hyödyn siivittämänä. Tavoitteena olleet kaupunkikuvan elävöittäminen ja omenasadon hyödyntäminen toteutuvat lystikkäästi kaikkien pienimuotoisella osallistumisella.

Lue lisää:
Ruokahävikin vähentäminen on helppoa – 10 vinkkiä ja parhaat hävikkireseptit!
Kiertotalous Suomessa – edelläkävijyyttä ja kovia tavoitteita
Kestohedelmäpussi – stop turhille pikkupusseille!

Ruokahävikin vähentäminen on helppoa – 10 vinkkiä ja parhaat hävikkireseptit!

Ruokahävikin vähentäminen on helppoa

Ruokahävikin vähentäminen on taas ajankohtainen aihe, sillä tällä viikolla (9.-15.9.2019) vietetään jälleen valtakunnallista hävikkiviikkoa. Tämän vuoden kampanjan erityisenä teemana on ruokahävikin ilmastovaikutukset.

ruokahavikin vahentaminen.png

Tutkimusten mukaan ruokahävikkiä syntyy eniten yhden naisen taloudessa sekä lapsiperheissä. Ruokahävikin vähentäminen säästää niin rahaa kuin luontoa, nimittäin Suomessa kotitaloudet heittävät vuosittain roskiin jopa 120–160 miljoonaa kiloa ruokaa. Henkilöä kohden tämä tarkoittaa keskimäärin 20–25 kiloa vuodessa eli noin sadan euron arvosta per henkilö. Tämän määrän on arvioitu tuottavan yhtä paljon hiilidioksidipäästöjä kuin noin 100 000 keskivertohenkilöautoa. Ruokahävikin aiheuttama hiilijalanjälki on siis valtava.

Oman ruokahävikin vähentäminen on helppo tapa alentaa ruoan ympäristövaikutuksia ja pienentää omaa hiilijalanjälkeä. Lisäksi turhaan tuotettu ruoka kuormittaa ympäristöä, sillä ruuantuotannossa tarvitaan paljon maata ja vettä. Samalla syntyy kasvihuonekaasupäästöjä sekä vesistöjä ja maaperää rehevöittäviä päästöjä. Päästöjä syntyy myös ruuan kuljettamisesta ja valmistamisesta. Jos ruoka päätyy hävikkiin, tuotantoketjussa syntyneet päästöt ovat syntyneet turhaan.

ruokahavikki.png

Miten vähentää ruokahävikkiä kotona?

Omaan biojätteen kertymiseen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä kaikesta kulutuksen aiheuttamasta ympäristökuormasta noin kolmannes syntyy ruoasta. Kotitalouksien ruokahävikki johtuu useimmiten suunnittelemattomuudesta, tilanteiden muuttumisesta, kiireestä ja tiedon puutteesta. Tähteitä ei osata hyödyntää ja parasta ennen -merkintää ei osata erottaa viimeinen käyttöpäivä -merkinnästä.

Ruokahävikin vähentämiseen on monia hyviä tapoja. Tärkeintä olisi löytää itselle sopivat keinot, joita tulee myös noudatettua. Muutamia tapoja vähentää ruokahävikkiä ovat esimerkiksi:
• suunnittele valmis ruokalista joka viikolle ja välttää heräteostoksia
katso jääkaappiin ennen kauppaan lähtöä ja osta vain tarpeellisia tuotteita
• jos valmistat suuria määriä ruokaa kerralla, pakasta ne ja sulata aina tarpeellinen määrä kerralla
• ota ylijäänyt ruoka seuraavana päivänä evääksi töihin tai jatkojalosta siitä uusi ruoka
• valmista viikoittain ”jääkaapinjämäruoka”
seuraa liha- ja kalatuotteiden parasta ennen-päiväyksiä ja pakasta ne elintarvikkeet, joita et ehdi ajoissa käyttää. Myös kypsentämällä tuotteet, voit pidentää käyttöaikaa muutamalla päivällä.
sijoita tuotteet jääkaappiin parasta ennen-päiväysten mukaan. Lähimmäs ne tuotteet, jotka tulee käyttää ensin ja taaemmaksi ne tuotteet, joissa säilyvyys on pidempi
• osta ravintoloiden ja kauppojen hävikkiruokaa ResQ-sovelluksen avulla
• osta hävikkivaarassa olevia Fiksu ruoka -verkkokaupasta
• Käytä kauppakassi-palvelua, ja vältät turhat heräteostokset

ruokahavikki hedelmat

Entä sitten herkästi pilaantuvat maitotuotteet, leivät ja kasvikset?

Käytä päiväysmaidot iltapalalla smoothieen, riisipuuroon, pannukakkuun tai vaikkapa suklaapuuroon. Hedelmät ja marjat voit myös lisätä smoothien joukkoon tai niistä voi pienellä vaivalla tehdä hedelmäsalaatin tai kiisselin. Leivät voit pakastaa tai kuivata ennen homehtumista. Perinteinen pullavanukas tai köyhät ritarit syntyvät nopeasti kuivuneista leivistä ja pullista.

Kasviksista voit valmistaa esimerkiksi pastan, kasvissosekeiton, munakkaan tai wokin. Sovella rohkeasti reseptejä sen mukaan mitä kaapista löytyy tai keksi aivan omia. Vain mielikuvitus on rajana!

Osallistu sinäkin hävikkiviikkoon ja kerro meille kommenteissa paras reseptisi hävikkiruoan hyödyntämiseen. Somessa voit osallistua hävikkiviikko-kampanjaan hashtagilla #hävikkiviikko

Lue lisää:
Pyykinpesu ei ole enää hengenvaarallista, eikä edes kovaa työtä
Seitsemän syytä käyttää kestovaippoja
Muovipusseja et tarvitse mihinkään!

Pyykinpesu ei ole enää hengenvaarallista, eikä edes kovaa työtä

Mikä on kuormittavin kotitaloustyösi? Vessan pesu, pyykkihuolto, imurointi, ruoanlaitto vai jokin muu? Jos pyykit kuuluvat top5 ärsyttävimpiin ja/tai työllistävimpiin kotitöihisi, lue tämä kirjoitus!

Pyykkihuolto on nykypäivänä erittäin helppoa ja vaivatonta. Jopa niin helppoa, että monet pesevät vaatteet yhden tai muutaman käyttökerran jälkeen. Monet entisajan pyykkiä vähentävät kikat ovat unohtuneet, kuten vaikkapa esiliinan käyttäminen ruoanlaitossa.

1940-50-luvuilla pyykinpesu oli jopa hengenvaarallista. Lue alempaa, miten.

Suomalaisille esiteltiin sähkökäyttöinen pesukone marraskuussa 1948. Koneen pulsaattori pyöritti vaatteita pesuvedessä ja näin korvasi raskaan hieromisen ja nyrkkipyykkaaminen. Koneet otettiin vastaan epäillen, sillä ajateltiin, että perinteinen pyykkilauta, lipeäkivi, muuripata ja lihasvoima saivat aikaan paremman pesutuloksen.

Pulsaattorikoneet yleistyivät 1950-luvulla ja niitä myytiin viidessä vuodessa 30 000 kappaletta. Automaattiset rumpukoneet tulivat Suomeen vuonna 1958. Ne valtasivat markkinat vauhdilla. Epäilyksiä aiheuttivat kuitenkin veden ja sähkön kulutus, sillä pesuaika oli melko pitkä. Toisaalta koneista pidettiin, sillä se oli käsipyykkiin verrattuna huomattavan helppoa.

pulsaattoripesukone

Pulsaattoripesukone 1950-luvulta.

Ennen pesukoneiden yleistymistä keskikokoisessa taloudessa pyykinpesu vei aikaa parikin päivää. Työ oli hidasta ja raskasta ja talvella ulkohuuhtelussa kädet jäätyivät. Kaupungeissa oli pesutuvat sekä mankeli- ja kuivaushuoneet. Varakkailla oli mahdollisuus pesettää pyykkinsä pesuloissa, joita oli kaupungeissa nykyistä huomattavasti enemmän kuin nykyään.

Vuonna 1950 ilmestyneessä kirjassa Pyykinpesu käsin ja koneilla (E. H. Sipinen) oli nimensä mukaisesti huomioitu ensimmäistä kertaa myös konepesu. Miltäs kuulostavat seuraavat kirjassa olevat vinkit ja ohjeet?

”Ei ole mitään syytä elättää vaatteissa olleita tai liassa kehittyviä tauti-itiöitä, vaan siitäkin syystä on parasta pestä pyykki mahdollisimman pienin väliajoin ja ainakin kerran kuukaudessa.”
Nykypäivänä perheiden lapsimäärät ovat pienentyneet, mutta silti pyykkiä pestään monessa perheessä jopa päivittäin. Kuvittele, millainen olisi pyykkikasa kuukauden päästä!

”Likaisia vaatteita ei sovi jättää lattialle, missä hiiretkin niitä voivat vahingoittaa, vaan ne on asetettava jollakin tavoin riipuksiin.”
Onneksi hiiristä ei liene enää monessakaan kodissa harmia.

”Kokoamalla sadevettä tai sulattamalla puhdasta lunta saadaan vettä, joka hyvin soveltuu pyykinpesuun.”
Kätevää, eikö?

”Lipeäkiven ja lipeäliuosten käsittelyssä ei voidakaan olla milloikaan liian varovaisia, ja murheellisena tosiasiana näyttää jatkuvasti pysyvän se, että joka vuosi saavat monet pikkulapset hengellään maksaa sen huolimattomuuden, johon heidän vanhempansa ovat tehneet itsensä syypäiksi. Ja ihmishenkien lisäksi lipeäkivi aiheuttaa vielä lukuisia pienempiä tapaturmia.”
Ylen nettisivuilla on nähtävissä Matti Kassilan vuonna 1949 ohjaama valistuselokuva Lipeälapset. Videossa valistetaan lipeän vaaroista ja näytetään silloisia hoitomuotoja. Elokuva saattaa järkyttää herkimpiä, joten harkitse ennen kuin katsot!

”Kunnollisesti valmistettu kotitekoinen saippua on paljon parempaa pyykinpesutarkoituksiin kuin nuo monenlaiset suopavalmisteet, joissa joudutaan ostamaan tuntuvia määriä vettä kaikenlaisten arvottomien ja haitallistenkin aineitten kera. Kotisaippuan valmistusta puoltaa myöskin se seikka, että siihen voidaan käyttää kaikenlaisia jäterasvoja, jotka eivät juuri muuhun kelpaa.”
Kunnollisia pyykinpesuaineita ei ollut saatavilla kaupan hyllyiltä kuten tänä päivänä. Tai jos oli, niin ne eivät olleet välttämättä hyviä, eikä tavallisella perheellä ollut niihin varaa.

pyykkilauta

Kirjassa opastetaan pesutyön toteutus lyhennettynä seuraavanlaisesti:
1. Varaa pesupaikalle polttopuut, vettä, puhdistusaineet, pesuastiat ja muut välineet.
2. Seulo tuhkaa noin 5 kg per 50 vesilitraa.
3. Lajittele vaatteet, käännä taskut, harjaa irtolika, harsi repeämät, käsittele suurimmat tahrat.
4. Liota haaleassa vedessä.
5. Pese ja hiero kankaat kahdessa tai kolmessa vedessä.
6. Lado vaatteet pataan keittämistä varten. Keitä 10 minuuttia.
7. Siirrä kuumat vaatteet pyykkimelalla koriin.
8. Huuhtele. Avovedessäkin huuhdottaessa on parasta suorittaa työ useampaan kertaan ja antaa vaatteiden välillä valua.
9. Väännä ja purista vaatteista enimmät vedet.
10. Ripusta vaatteet kuivumaan narulle.
11. Silitä ja mankeloi.

Ehkäpä nämä työvaiheet luettua voi todeta, että aika helppoa on pyykinpesu nykypäivänä, vai mitä?

Lähteet:
Similä, M. 2010. Vanhat hyvät ajat. Sentraalisantrasta työhevoseen. Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa. Helsinki.
Sipinen, E. H. 1950. Pyykinpesu käsin ja koneilla. Tammi. Helsinki,

Vaihda neulepaidan hihojen paikkaa, korjaa puhki kulunut pyyhe, käytä hiusta parsimalankana ja muut 60-luvun vinkit

Tekstiilien arvostaminen on vähentynyt samaa tahtia kuin niiden laatu on huonontunut ja hintataso laskenut. Muutos on ollut nopea varsinkin 2000-luvulle tultaessa. Vaatteita ja muita tekstiilejä ostetaan yhä enemmän, ja yhä enemmän tekstiiliä myös heitetään pois.

Tekstiilijäte on tänä päivänä kasvava ongelma, kun pula-aikana viimeinenkin tilkku käytettiin hyödyksi ja aivan loppuun saakka. Vielä sotien jälkeisinä vuosina oli normaalia elää zero waste -hengessä, eikä tekstiilijätettä yksinkertaisesti syntynyt. Toista on 2010-luvulla, kun joka sekunti maailmassa viedään yksi kuorma-autollinen vähän käytettyä vaatetekstiiliä poltettavaksi tai kaatopaikalle.

korjausompelu-joka-naisen-niksikirja.jpg

Hyvä esimerkki siitä, kuinka tekstiilejä on aiemmin arvostettu, on Joka naisen niksikirjan (Maija Suova, 13. uudistettu painos 1966) vinkit rikkinäisten vaatteiden ja asusteiden korjaamiseen.

Harva viitsii enää korjata esimerkiksi puhkikuluneita pyyhkeitä tai lakanoita. Päinvastoin, täysin ehjiä ja käyttökelpoisia tekstiilejä vaihdetaan huvin vuoksi ja vain siksi että on niin kiva ostaa uutta ja päivittää kotiin uudet trendivärit. Tällainen ajattelutapa olisi ollut tavalliselle 60-luvun kotirouvalle täysin absurdi.

Näkymätöntä ja siis parasta parsimalankaa on hius, kun on parsittava ohutta silkkikangasta. Parsimuksesta tulee kestävä, jos leikkaa sisäompeleesta pienen palan kangasta, panee sen kankaan nurjalle puolelle ja parsii sitten päällyspuolelta.

Kun housunlahkeitten käänne on kulunut, voi sen kääntää sisäänpäin ja housut ovat jälleen siistit ainakin puoleksi vuodeksi eteenpäin.

Miesten ja varsinkin poikien housunpolviin saa sopivat paikat kuluneitten työrukkasten selkäpuolista, jotka ovat jo käytössä sopivasti luontuneet.

Kun kaulus ja kalvosimet ovat kuluneet, voi koko paidan kääntää nurin, jolloin tietysti napinreikien paikalle on ommeltava napit ja nappien paikalle uudet napinlävet. Paitaa voi mainiosti käyttää työtakin, nutun tms. alla.

Kun neulepuseron hihat ovat kuluneet kyynärpäistä, voi hihat kokonaisuudessaan vaihtaa, koska neulotut hihat ovat yleensä samanlaiset. Ne irrotetaan, suoristetaan ja silitetään, jotta ne tulevat samanmuotoisiksi, ja ommellaan jälleen puseron oikea vasemman paikalle ja päinvastoin.

Parsimalankaa saa purkamalla vanhoista sukista, mikä merkitsee kahta etua: langan saa ilmaiseksi ja se on väriltään mahdollisimman sopivaa. Lanka höyrytetään ennen kerimistä.

Vanhoista sukista purettu lanka on useimmiten ohutta ja haurasta. Mutta jos sen pujottaa yksin- tai kaksinkertaisena neulan silmään, kiertää sen siinä edelleen kaksinkertaiseksi ja vetää sitä useita kertoja sormien välissä niin, että kierteisyys jä pysyväksi, on lanka erittäin sopivaa ja kestävää parsimalangaksi.

Kun pyyheliina on kulunut hitunaiseksi, voi sen parsia ompelemalla kulunutta kohtaa ristiin rastiin. Jos siihen on tullut reikä, voi siihen ommella sideharsosta tai muusta ohuesta kankaasta paikan.

Kun kaksi hitunaiseksi kulunutta pyyheliinaa ompelee reunoista ja sieltä täältä muualtakin yhteen pitkillä pistoilla, saa niistä vielä kauan kestävän tukevan pyyhkeen. Tällöin on tietysti asetettava pyyhkeet niin, että vastakkain tulevat toisen kuluneet ja toisen ehyet kohdat.

Jos lakanat ovat niin pahasti kuluneet, ettei niitä enää kannata korjata, voi ne paloitella ja tehdä niistä leivinliinoja, kattilapyyhkeitä jne. Erikoiset kattilapyyhkeet ovat hyvä olla olemassa, koska muuten voi saada rumia tahroja keittiöpyyhkeisiin.

Halvimmat ja pehmeimmät nuhanenäliinat saa vanhoista pöytä-, pyyhe-, ja lautasliinoista, jotka ovat käytössä kuluneet ohuiksi ja pehmeiksi. Kappaleitten ei ehdottomasti tarvitse olla neliömäisiä, ne voivat olla myös suorakaiteen muotoisia kuluneista paikoista riippuen.

Ikkunaverhon voi paikata sideharsopalasella, joka on kastettu tärkkelykseen. Paikka pannaan kosteana reiän nurjalle puolelle ja silitetään lämpimällä raudalla. Paikkausta tuskin huomaa.

korjausompelu-kirja.jpg

Mitä näistä vinkeistä olisit valmis kokeilemaan? Miten korjaat ja huolehdit vaatteistasi?

Lue Outi Les Pyyn blogista kuinka vaatteiden hintataso on vuosien varrella muuttunut.

Rentoa osakestovaippailua

Virkattu kori – hyödynnä tilkut!

Miksi liittyä Kodin kestot ry:n jäseneksi?

Rentoa osakestovaippailua

Päivi Salminen on markkinointiammattilainen, joogaohjaaja ja malli, joka kirjoittaa blogia minimalismista. Uusimmassa postauksessa Päivi kertoo kuinka osakestovaippailu on helpottanut lapsiperhearkea ja kuinka se sopii minimalistiseen elämäntyyliin. Sama postaus löytyy myös Päivin blogista.

osakestovaippailu

Rentoa osakestovaippailua

Ehdimme elää kahdeksan kuukautta kahden vaippaikäisen taloudessa, kunnes esikoinen 2,5 vuoden iässä oppi kertaheitolla päiväkuivaksi. Kuopus on käynyt nelikuisesta potalla aina ruokailun jälkeen, ja jo tottunut tekemään isommat tarpeensa pottaan, jos vain mahdollisuus suodaan.

Meillä osakestoillaan mahdollisimman rennolla otteella, eli kotona pidetään kestovaippoja ja kodin ulkopuolella kertakäyttövaippoja. Meillä on vain yhdenlaisia kestovaippoja, samanlaisia Pilvi-vaippoja kuin 2016 saamassamme äitiyspakkauksessa. Niissä on tasku, johon laitetaan kaksi imua eli suorakaiteen muotoista tyynyä. Meillä on käytössä samanlaiset mikrokuituimut kuin äitiyspakkauksessakin oli. Kestovaippojahan on valtavasti erilaisia, mutta en jaksanut lähteä vertailuun ja testailuun. Pilvi-vaippoja löytyy hyvin käytettynä juuri siksi, että ainakin parin vuoden ajan sellaisen sai äitiyspakkauksesta. Meillä olevat yhdeksän vaippaa imuineen maksoivat käytettynä yhteensä 18,50€, millä saisi uutena yhden. Pari kappaletta lisääkin saisi olla, joten pidän silmät auki kirppareilla.

Märät vaipat heitetään ihan normaalisti pesukoriin (housut tarrat suljettuna ja imut erikseen) ja pestään muun pyykin kanssa 60 asteessa. Pesukone pyörii muutenkin vähintään joka toinen päivä, ja muutama kestovaippa mahtuu hyvin mukaan. Imut kuivuvat kuivausrummussa harsojen ja pyyhkeiden kanssa, housut kuivaustelineessä. Koska vaippoihin tulee vain pisuja, en ole tutustunut riisipapereihin, jotka on kai tarkoitettu helpottamaan kakkojen heittämistä pönttöön. Ilmeisesti aika moni pitää niitä turhina ainakin isompien vauvojen kohdalla. Voisihan ne kakat varmasti tipauttaa pönttöön tarvittaessa käsisuihkulla huuhtoen.

rentoa kestovaippailua vaipat

En tiedä kestovaippailusta oikein mitään, eikä nähtävästi tarvitsekaan.

Vaippoja kuluu vauvalla keskimäärin seitsemän päivässä ja meillä niistä puolet on kestoja, joten säästöä tulee pari pakettia eli n. 20 € kuussa. Kertakäyttövaipoista käytämme vain kotimaisia Pirkkaa ja Muumia ja niitä raahataan ulkomaanmatkoillekin. Ne sopivat perheen pienimmän herkälle iholle muita kertakäyttövaippoja merkittävästi paremmin.

Pieniä ohivuotoja tulee enemmän kuin kertakäyttövaipoissa, pari viikossa. Se ei ainakaan näin kesäaikaan ole ongelma, mutta vaikuttaa osaltaan siihen, ettei kestoissa lähdetä lähipuistoa tai -kauppaa kauemmas kotona. Ehkä joku toinen vaippamalli toimisi paremmin. Kestot ovat myös aika massiivisia kooltaan niin vaatteiden alla kuin kaapissakin, kertakäyttövaipat vievät paljon vähemmän tilaa hoitolaukussa.

Osakestoilu on helpottanut elämäämme merkittävästi!

Kaksi vaippapakettia kuukaudessa vähemmän raahattavana helpottaa kauppareissuja, mitkä enimmäkseen teen tyttöjen kanssa kolmistaan. Koska esikoinen oppi päiväkuivaksi samaan aikaan, kun hankimme nuoremmalle kestot, mahtuu kärryjemme pieneen tavarakoriin nykyisin muutakin kuin vaippoja. Isoin helpotus on uloskantopuolella, sillä ennen vaipparoskis täytyi tyhjentää lähes päivittäin, nyt 4-5 päivän välein. Pissavaipat eivät juuri haise. Pahoittelumme Vantaan jätteenpolttolaitokselle, jolle materiaali kyllä kelpaisi.

Pilvi-vaippoja saa nepeillä säädettyä pienemmäksi, mutta 8kk ikäisellä nepit ovat jo kokonaan auki. Pilvit mahtuvat luultavasti 12-15kk ikään asti. Silloin täytyy miettiä ostetaanko isompia kestovaippoja. Toisaalta kuopuksen pottailu sujuu nytkin niin hyvin, että vaipat saattavat alkaa pysyä kuivana melko aikaisinkin. Veikkaan, että potalle täytyy päästä aina silloin kun isosiskokin…

rentoa kestovaippailua potat

Yksi potta ei riitä, kun siskosten pitää päästä samaan aikaan. Tällaisissa asioissa käytännöllisyys menee minimalismin edelle. Potat maksoivat käytettynä vitosen kappale ja menevät aikanaan seuraaville käyttöön.

Lue lisää:
Paras uimavaippa!
Kestovaipan hinta – kuinka paljon kestovaipat säästävät rahaa, vai säästävätkö?
Seitsemän syytä käyttää kestovaippoja

Tuoksuvia kankaitako?

Kiitos kun tulit lukemaan Kestoillaan-blogia. Toivottavasti onnistuimme höynäyttämään sinua ja saamaan aikaan vähän iloa ja hupia, sillä kysehän oli aprillista!

aprilli

Facebook-julkaisu 1.4.2019.

Allergia-, iho- ja astmaliiton tutkimuksen mukaan noin joka kolmas suomalainen oireilee ainakin joskus tuoksuista tai hajuista. Heistä vajaa kolmannes voidaan määritellä vahvasti tuoksuherkäksi. Tuoksuherkkyys vaikuttaa siis jopa puolen miljoonan suomalaisen elämään. Tavallisimpia oireita ovat nuha, nenän kutina, päänsärky ja silmäoireet.

Kodin kestot ry ei siis suosittele hajustettujen kankaiden tuottamista tai käyttämistä. Myös pesuaineissa kannattaa valita hajusteettomia vaihtoehtoja.

Lue lisää Kestoillaan-blogia:
Miksi liittyä Kodin kestot ry:n jäseneksi?
Kankainen kestotamponi – jippii vai yök?
Kokemuksia kestotalouspapereista – lue testikäyttäjien tuomiot!

 

Miksi liittyä Kodin kestot ry:n jäseneksi?

Kodin kestot ry:n yksityishenkilöiden vuosijäsenyys maksaa 15 euroa yhdeksi vuodeksi, 60 euroa viideksi vuodeksi ja ainaisjäsenyys 150 euroa. Miksi tämä summa kannattaa maksaa, vai kannattaako?

logo uusi

Usein tärkein syy liittyä yhdistyksen – Kodin kestojen tai jonkin muun – jäseneksi on halu tukea yhdistyksen toimintaa. Mikäli yhdistyksen arvot, toimintaperiaatteet ja tavoitteet ovat lähellä omaa sydäntä, on jäseneksi liittyminen helppo, vaivaton ja tehokas tapa vaikuttaa asioihin ja maailman menoon.

vaipanvaihto

Suuri vaipanvaihtotempaus Helsingissä.

Yhdistyksillä on väliä. Kodin kestot ry pyörittää muun muassa valtakunnallisesti tukihenkilötoimintaa, kestotuote-esittelyjä ja vertaistukitapaamisia. Kestovaippalainaamoja on 21 paikkakunnalla. Yhdistys päivittää Kestoillaan-blogia, järjestää tapahtumia ja ottaa kantaa asioihin. Tavoitteena kaikessa toiminnassa on edistää kestotuotteiden käyttöä Suomessa, opastaa niiden käytössä ja tehdä niitä tunnetuksi. Kaiken tämän toiminnan takana on huikea porukka vapaaehtoisia ihmisiä, jotka pyörittävät yhdistyksen toimintaa lahjoittamalla valtavan määrän vapaa-aikaa ja osaamistaan yleiseksi hyödyksi.

Jos pidät yhdistyksen toimintaa tärkeänä ja haluat edistää kestotuotteiden käyttöä, niin 15 euron vuosittaisella jäsenyydellä saat paljon hyvää aikaan. Ensinnäkin raha menee suoraan yhdistyksen toimintaan, ja mitä enemmän jäseniä meillä on, sitä enemmän ja helpommin saamme myös toiminta-avustuksia eri tahoilta. 15 eurolla tuet siis yhdistystä huomattavasti isommalla summalla.

ompelupaja

Yhdistyksen järjestämä ompelupaja käynnissä.

On hienoa, että itse on perillä kestotuotteista ja tekee arjessa ekologisia valintoja. Kuitenkin on mahdollista vaikuttaa myös muiden toimintaan ja tehdä näin vielä suurempia ekotekoja. Monesti ihmiset suhtautuvat myönteisesti kestotuotteisiin, mutta heillä ei ole ollut aikaa tai tarmoa selvittää miten niitä käytetään tai millaisia vaihtoehtoja on olemassa. Siksi on tärkeää, että yhdistys olisi mahdollisimman suuri ja mahdollisimman monelle näkyvä.

Jäsenet saavat toki myös konkreettisia etuja, kuten alennuksia yhteisöjäsentemme palveluista. Isommissa tapahtumissa jäsenet saavat usein jotain pientä ekstraa, esimerkiksi arpalipun ilmaiseksi tai jonkin kannatustuotteen. Myös somessa valitaan esimerkiksi testikäyttäjiksi ensisijaisesti jäseniä ja järjestämme myös arvontoja, joihin voivat vain jäsenet osallistua.

esittely

Vapaaehtoisvoimin käydään myös erilaisissa tapahtumissa esittelemässä kestotuotteita.

VINKKI! Kodin kestot ry:n jäsenyys on hieno aineeton lahja (joulu-, synttäri…) ekologista elämäntapaa arvostavalle.

Lue lisää:

Zero waste -idea vaatteiden hyötykäyttöön

Kokemuksia kestovanulapuista

Oriculi – kestävä vaihtoehto vanupuikoille

Zero waste -idea vaatteiden hyötykäyttöön

Zero waste -idea vaatteiden hyötykäyttöön

Rikkinäisistä, korjauskelvottomista, ikitahraisista, kulahtaneista ja muuten vaan käyttökelvottomista vanhoista vaatteista voi ommella vaikkapa kestokasseja, nenäliinoja, kestovanulappuja, talouspaperin korvikkeita ja niin edelleen. Voisiko vaatteen kuitenkin käyttää vielä tarkemmin zero waste -hengessä?

Vaatteiden saumakohdat ja reunat ovat hankalia hyödynnettäviä jatkokäytössä. Esittelemme seuraavassa kuinka saumat, reunat, kuminauhat ja muut luirut voi hyödyntää valmistamalla niistä patalapun! Materiaaleiksi käy oikeastaan mikä tahansa kangas ja myös farkkujen saumat voi hyödyntää tähän tarkoituksen.

Tekeminen ei ole vaikeaa, eikä se vaadi mainittavia ompelutaitoja. Näperreltävää kuitenkin riittää. Suikaleiden leikkaamisessa voi hyödyntää lapsia, he saattavat mielellään harjoitella leikkaamista leikkaamalla vanhoja vaatteita saumojen vierestä.

zero waste

Leikkaa mahdollisimman pitkiä luiruja vanhojen vaatteiden saumoista ja reunoista. Jos et ole kovin tarkka, niin ei haittaa vaikka olisi eri paksuista suikaletta ja vähän vinoon leikattu. Siistimpi ja tasaisempi lopputulos tulee huolella leikatuista suikaleista, mutta käytön kannalta sillä ei ole merkitystä.

zero waste

Asettele noin 15-30 kpl suikaleita pöydälle vierekkäin haluamassasi värijärjestyksessä. Kiinnitä nuppineuloilla yksi suikale suikaleiden toiseen reunaan pudottelemalla se joka toisen suikaleen yli ja joka toisen ali. Ompele suikale kiinni koneella.

zero waste

Jatka suikaleiden latomista toistensa lomaan kunnes koossa on haluamasi kokoinen pala. Vierekkäiset suikaleet menevät aina eri kautta ristikkäisten suikaleiden yli ja ali. Kiristä suikaleet tiiviiksi. Helpoiten homma sujuu kun suikaleiden päissä on vähän ylimääräistä tilaa. Jos tarvitset lisäsuikaleita, voit yhdistää liian lyhyitä suikaleita ompelemalla ne yhteen.

Lopuksi ompele kaikki reunat yhteen ja suikaleet kiinni toisiinsa. Leikkaa reunat siisteiksi tai huolittele ne saumurilla.

Jos haluaa täysin zero waste -lopputuloksen, niin leikkuujätteet, langanpätkät ja kangassilpun voi vielä hyödyntää esimerkiksi käyttämällä niitä tyynyn tai pehmolelun sisuksena.

zero waste

Valmis patalappu! Ei kovin viimeistelty, mutta tähän tulokseen pystyy heikommallakin ompelutaidolla varustettu henkilö.

Kerro meille, jos sinulla on muita ideoita vanhojen vaatteiden ja kangassilppujen hyödyntämiseen!

Lue lisää:

Vanhasta uutta – poimi parhaat vinkit ekologisiin ompeluideoihin!

Ruokahävikki haittaa! – lue vinkit hävikin pienentämiseen kotona

Tee itse kestopussi helpolla ohjeella!

Oriculi – kestävä vaihtoehto vanupuikoille

Zero Waste Finland ry

Ruokahävikki haittaa! – lue vinkit hävikin pienentämiseen kotona

Ruokahävikki haittaa! – lue vinkit hävikin pienentämiseen kotona

Ruokahävikki ei ole mikään pikkujuttu. YK:n mukaan kaikki maailman nälkäänäkevät ihmiset saisi ruokittua, jos ruokahävikkiä saataisi vähennettyä edes neljäsosalla.

Juha Ketolan, Katleena Kortesuon ja Mikko Sairasen (2018) kirjoittama Älä syötä ruokahukkaa on uutuuskirja ruokahävikistä ja sen vähentämisestä. Kirjasta löytyy paljon hyviä vinkkejä kotitalouksien ruokahävikin määrän pienentämisen.

Hukkaamamme ruoka on kerätty, kasvatettu tai teurastettu, sitten säilytetty, kuljetettu tehtaalle, käsitelty, pakattu, kuljetettu kauppaan, hyllytetty, ostettu ja lopulta kuljetettu jääkaappiin. Pahimmassa tapauksessa kaiken tämän jälkeen ruoka lentää roskikseen (jospa nyt edes biojätteen keräykseen), ja kaikki tämä valtava työ on tehty täysin turhaan.

Karkeasti jaotellen ruokahävikkiä voi ehkäistä kahdella tavalla: ennaltaehkäisemällä ja pelastamalla. Ennaltaehkäisemällä vähennetään vahinkoja ja pelastamalla yritetään tehdä viime hetken toimenpiteet silloin, kun vahinko on jo tapahtunut tai se on tapahtumassa.

ruokahavikki

Vanhat neuvot romukoppaan – käy kaupassa vaikka joka päivä

Meille on opetettu, että kaupassa pitää käydä harvoin ja on hyvä suunnitella viikon ruokaostokset etukäteen, jottei tule heräteostoksia. Toisaalta tämä toimintapa aiheuttaa helposti ruokahävikkiä, koska silloin ruoat saattavat maata jääkaapissa 5-7 päivää. Sen jälkeen ei tarvita suurta poikkeusta arkirutiiniin, kun ruokien syömiseen tuleekin viive ja ne menvät pilalle.

Kun kaupassa käy päivittäin tai lähes päivittäin, se helpottaa suunnittelua ja suunnitelmaa voi myös tarkistaa jatkuvasti.

Ostamalla pieniä määriä ja usein, se vähentää omaa hävikkiä ja tekee samalla myös ympäristötekoja kaupassa. Kerran viikossa kaupassa käyvän täytyy tarkistaa päivämäärät ja kaivella tuoreimpia tuotteita perimmäisistä nurkistä. Silloin ne tuotteet, joissa päiväys on lähempänä, jäävät kaupan hyllylle pilaantumaan. Kun ostokset syö heti tai seuraavana päivänä, ei joudu penkomaan paketteja vaan kaikki käy.

Tiheän kaupassakäynnin etuja on myös se, ettei kerralla tule valtavaa määrää ostoksia. Kauppareissuihin ei siis välttämättä tarvitse autoa, vaan sinne voi mennä kävellen tai vaikka pyöräillen. Toki tilanne on erilainen esimerkiksi harvaan asutulla maaseudulla, jossa lähimpään kauppaan voi olla pitkä matka.

ruokahavikki

Miten toimia kaupassa?

Ruokakaupassa asioidessa pitäisi olla selvillä neljä asiaa: talouden kuluttama ruokamäärä päivässä, ostetut ruoan säilyvyys, yleensä ostettu ruoan määrä ja kotona valmiiksi oleva ruoka.

Perheissä, jossa on teini-ikäisiä lapsia, on joskus hyvinkin vaikea arvioida ruoan menekkiä. Teini ei välttämättä tulekaan kotiin syömään tai hän tulee viiden nälkäisen kaverinsa kanssa.

Jos ruokaa jää syömättä, voi sen syödä seuraavana päivänä. Tällöin etuna on se, ettei olekaan ostanut koko viikon ruokia kerralla, vaan seuraavan päivän kauppareissun voi jättää väliin.

Yllättävän suureen ruokakulutukseen voi taas varautua kohtuullisen kokoisella ruokavarastolla, joka koostuu pitkään säilyvistä kuivatuotteista ja pakasteista. Jos ruokavarasto on suuri, todennäköisyys ruoan vanhenemiseenkin on suuri pitkästä säilyvyydestä huolimatta. Hätävararuokaakin siis voi varata vaikka vain yhteen syöntikertaan, sillä uuden varaston voi ostaa heti seuraavalla kauppareissulla.

Lue lisää vinkkejä Älä syötä ruokahukkaa -kirjasta ja jaa meille parhaat omat vinkkisi!

Lue lisää:

T-paidan uusi elämä

Tee itse kestopussi helpolla ohjeella!

Kestotalouspaperi – Kaunis ja kestävä vaihtoehto talouspaperille!

Oriculi – kestävä vaihtoehto vanupuikoille

Oriculi – kestävä vaihtoehto vanupuikoille

Muovinen vanupuikko on asia, joka löytyy varmasti suurimmalta osalta ihmisistä kotoa. Tuo pieni muovinen tikku tuntuu olevan välttämätön tuote, jolle on mahdoton löytää ekologista vastinetta. Toki on myös ekologisempia korvapuikkoja, kuten pahvista tehtyjä, mutta eivät nekään ole varsinainen kestotuote. Oriculi on vanha aasilainen keksintö, joka on loistava vaihtoehto vanupuikolle.

Mikä on oriculi?

Oriculi on bambusta tai teräksestä tehty tikku, jolla voi putsata korvat sisältä. Tämä kymmenen senttiä pitkä tikku on loistava ekologinen vaihtoehto muovisille vanupuikoille. Oriculi kestää vaikka koko elämän! Nämä puiset tikut ovat olleet pitkään käytössä Kiinassa ja Japanissa, mutta tänne länteen nämä ovat vasta äskettäin rantautuneet.

oriculi

Miten oriculia käytetään?

Oriculia tulisi käyttää noin kaksi kertaa viikossa. Käytä sitä pumpulipuikon tavoin, mutta älä tunge sitä liian syvälle korvaan. Tämän jälkeen huuhtele oriculi vedellä. Voihan sen myös vaikka saippualla pestä.

Oriculin päässä on puinen helmi. Näitä helmiä on erivärisiä, joten tämä auttaa kätevästi tunnistamaan oman oriculin, jos perheessä on näitä useampi.

oriculi

Oma kokemus

Otin oriculin käyttöön puolisen vuotta sitten. Sitä on miellyttävä käyttää! Oriculia tulee käsitellä varoen, että se ei hajoa. Näitä on myös olemassa metallisia versioita, jos pelkää, että bambusta tehty on liian heppoinen.

Muistan muuten joskus erään lääkärin sanoneen, että pumpulipuikkoja ei saisi käyttää, tai vain harvoin. Sillä ne ärsyttävät korvaa. Oriculi tuntuu mielestäni hellävaraisemmalta. Riippuu toki miten sitä käyttää. 🙂

Ainut negatiivinen asia on se, että olen tottunut käyttämään vanupuikkoja esim. ripsivärin poistamiseen. Siihen asiaan oriculi ei auta. Ripsivärin voi kyllä myös hyvin poistaa kangasliinan kulmalla tai kestovanulapulla.

Meidän talouteen ei enää osteta muovisia vanupuikkoja. Se on mielestäni turha keksintö. Parempi versio keksittiin paljon sitä ennen.

Ja sitten pitää puhua totta kai rahasta. Oriculeja on olemassa edullisia ja vähän kalliimpia. Tämä kuvassa oleva maksaa 4-5 euroa täällä Ranskassa. Se on tehty käsin Ranskassa ja on kaikin puolin siis eettinen tuote. Tämä oriculi maksaa itsensä takaisin parissa vuodessa. Vähän riippuu siitä, miten paljon on tottunut käyttämään vanupuikkoja. Oriculeja voi myös ostaa todella edullisesti Amazonista. Siellä viiden oriculin pakkaus maksaa 1,20 €. En sitten tiedä, miten eettisesti ne on tehty. Mutta isommalle perheelle nämä kalliimmat oriculit on aika tyyris investointi.

Onko joku siellä kokeillut? Osaako joku sanoa, että mikä tämän puisen tikun nimi on suomeksi? En ole ihan varma, että onko oriculi myös suomeksi oriculi. En löytänyt vastausta, vaikka kuinka etsin. 😮

Teksti ja kuvat: Paula Sundell

Voit lukea lisää ekologisesta elämästä Trashlessin sivuilta. Trashless päivittyy myös säännöllisesti Instagramiin, joka on ikään kuin Trashlessin kakkosblogi ekologisesta elämäntavasta.

oriculi

Lue myös:

Kestotalouspaperi – Kaunis ja kestävä vaihtoehto talouspaperille!

Kestovanulaput ja muut kodin kankaiset kestotuotteet

Esittelyssä SuperJellona – kestovaippoja ja uudenlaiset harkkahousut